Helsingin NMKY:n U14-poikien joukkue saavutti hopeaa SM-sarjassa. Viime viikonloppuna Kisakalliossa pelattu lopputurnaus oli hieno päätös kaudelle. Edellisen kerran poikien joukkue on ollut tässä ikävaiheessa SM-mitaleilla viimeksi kuusi vuotta sitten. Onnittelut joukkueelle!
Joukkuuen valmentaja Henri Clementin mietteitä SM-lopputurnauksesta ja kaudesta ylipäänsä:
ALKULOHKOSTA:
Alkulohkon jälkeen tuntui, ettemme onnistu saamaan tasaista peliä aikaan millään. EBT:tä vastaan selvisimme hitaasta ottelun alusta sekä vastustajan hyvästä kolmannen erän alusta ja onnistuimme juoksemaan lopulta selvään voittoon. Lauantain aamupäivän pelissä Honsua vastaan jäimme pelikovuudessa pahasti alakynteen ja selvän tappion kärsimänä lähdimme kokoamaan rivejä välieräpaikan ratkaisevaan iltapeliin. Lataus peliin oli kohdillaan ja onnistuimme Pyrintöä vastaan määrittämään tempoa läpi ottelun.
VÄLIERÄSTÄ:
Pojat asetti loppiaisen tienoilla joukkueen tavoitteeksi mitalipelit. Tavoitteen sinällään jo täytyttyä oli luonnollisesti syytä todeta, että vielä on nälkää jäljellä ja lähteä mitalijahtiin. Tarkoitus oli sunnuntaina pelata isolla sydämellä, joukkueena ja muistaa myös nauttia näistä hetkistä!
Aloitimme välierän hyvällä tempolla, mutta hyvästä alusta huolimatta emme onnistuneet juosta Masulta karkuun. Sekä toisessa että kolmannessa erässä olimme jo ainakin lähes 10 pistettä perässä ja Masu pääsi rokottamaan liian monta kertaa myös meidän tehtyjen korien sekä hävittyjen irtopallokamppailujen jälkeen. Usko ja luotto joukkueeseen sekä joukkuekavereihin ei kuitenkaan rakoillut, vaan pysyimme pelissä mukana ja aina neljänneksien loppuun ero oli kaventunut käytännössä tasoihin. Viimeisessä erässä onnistuimme kaivamaan tarvittavat stopit ja irtopallot sekä saimme hyökkäyslevypallojen kautta useita hyökkäyspään onnistumisia, mikä lopulta mahdollisti välierätrillerin voiton.
FINAALISTA:
Saimme peliin hyvän alun, kun onnistuimme heti ensimmäisestä hyökkäyksestä korin teossa. Olimme myös lauantaihin verrattuna vahvempia kamppailutilanteissa ja faniryhmän ”lockdown defence” -huutojen saattelemana pysyimme ekan puoliskon hienoisessa johdossa. Toisella puoliskolla Honsu onnistui nostamaan puolustuksen intensiteettiä, joka tylsytti pahasti meidän hyökkäyspään tekemisen. Jouduimme tyytymään liikaa hyppyheittoihin ja pakotettuihin ratkaisuihin ja Honsu hoiti viimeisen erän mestaruuden arvoisesti.
KAUDESTA JA LOPPUTURNAUKSESTA:
Toki se kirpaisee hetken, kun puolet finaalista ollaan pienessä johtoasemassa ja vastustaja painaa viimeisessä erässä ohi ja mestaruuteen. Silti kokonaisuutena ei voi kuin hattua nostaa pojille ja muulle staffille kauden tekemisestä ja siitä, miten harjoituksissa on painettu hommia yhteisen tavoitteen eteen.
Erityisen hienoa oli, minkälainen JOUKKUE onnistuimme olemaan viikonlopun aikana. Niin kaikki 12 parketilla viilettänyttä pelaajaa kuin muutkin paikalla olleet joukkueeseen kuuluvat. SM-mitali on hyvä palkinto pojille ahkerasta ja hyvästä harjoittelusta. Ja siihen harjoitteluun on ollut mukana antamassa oman panoksensa laaja porukka – ainakin Ile, Antti, Jyri, Ville, Daniel, Vili, Wolzu, Ari, Juuso, Emma, Teijo, Eero, Timo, Tomppa… Erityismaininta vielä myös seuran nuoremman ikäluokan faniryhmälle, joka piti viikonloppuna kiitettävästi meteliä yhdessä vanhempien ja muiden fanien kanssa.
JOUKKUE
Joukkueessa kauden aikana pelasivat:
Nooa Ahmaoja, Abdullah Amzil, Matias Ansamaa, Leo Guday, Sisu Haapasalo, Sami Laaksonen, Olli Lohikoski, Niila Luoto, Mauno Mero, Nikolai Nurmela, Aarni Raivio, Hugo Stepanoff, Olavi Suutela, Viktor Toimela, Valtteri Toivanen, Eino Urpola, Toffer Viljamaa, Emil Virtanen
Kuva: Olli Suutela
