Helsingin NMKY:n miesten joukkueen kausi päättyi 1-divisioona A:n puolivälierien tappioon LoKoKo Bisonsia vastaan. Joukkue lähti kauteen edelliskauden 1-divisioona B:n finaalitappion myötä villi kortti- hakemus mielessä. Edelliskauden finaalipaikka ja runkosarjan toinen sija laittoi pyörät pyörimään kohti seuraavaa sarjatasoa ja uusia ennätyksiä. Joukkueessa pelaa pelaajia, jotka ovat nostaneet HNMKY:n miesten joukkueen aluesarjoista kohti suomen toiseksi korkeinta sarjatasoa ja koko hakemusprosessi oli osittain kunninanosoitus näille pelaajille ja samalla pyrkimys luomaan mahdollisimman kova haaste seuran tuleville junioreille ponnahduslaudaksi kohti seuraavia haasteita. Hakemus M1DA sarjaan hyväksyttiin kesällä ja uuteen kauteen ja haasteeseen valmistautuminen päästiin aloittamaan tarpeeksi hyvissä ajoin.
Kuluneen kauden joukkue koostui suurelta osin edelliskauden pelaajista, seagulls- pelaajista ja muutamasta kokeneemmasta uudesta pelaajasta, sekä uusista junioreista. Paljon nähneet ja kokeneet Sakari Salminen ja Mikael Kauhanen toivat kokoa korin alle uusina pelaajina, Eemeli Asikainen ja nuori Max Besselink täydensivät hyvin edelliskauden pelaajia ja Erik Waxlax uutena seagulls-yhteistyöpelaajana toi vauhtia takakentälle. Suuressa roolissa edelliskauden tapaan viiletti mm. Sami Tahvanainen, Markus Vallila ja Tuure Takala.
Kauteen lähdettäessä joukkue oli uuden äärellä. Joukkueessa oli toki pelaajia, jotka olivat olleet erilaisissa rooleissa divari A:ssa, mutta joukkueena siellä ei vielä oltu pelattu. Uusi haaste toi mukanaan paljon positiivista ja odottavaa mielialaa ja tietysti edelliskausilta tutuksi tullutta äärimmäisen hyvää harjoitusintensiteettiä ja ilmapiiriä. Koko kauden ajalta harjoitukset, missä oli päät painuksissa tai jollain tavalla hankaluuksia asennoitua on laskettavissa yhden käden sormilla. Pelaajat ovat kuin perhettä ja siinä tilanteessa toimiminen on äärimmäisen motivoivaa ja mielekästä.
Kausi alkoi vierastappiolla HBA:lle, mutta voittotili uudessa sarjassa avattiin jo seuraavassa pelissä ToPoa vastaan joukkueen uudessa kotiluolassa Helsingin Urheilutalolla lähes 500 katsojan edessä. Syyskausi sujui recordilla 6-6 ja taistelu pudotuspeleistä oli käynnissä ja täysin realistista. Kevätkaudella joukkue onnistui voittamaan 5 ottelua ja varmistamaan paikan pudotuspeleissä sijalta 7. Pudotuspeleissä LoKoKo Bisons osoittautui paremmaksi vasta ratkaisevassa viidennessä ottelussa Loimaalla. Namika onnistui voittamaan ison määrän kovia pelejä ja osoitti kuuluvansa täysin sille tasolle, missä se pelaa. Tämä takaa riittävän korkean kehitysympäristön myös tulevaisuudessa.
Yksi suurimmista arvoista joukkueen läsnäololle on esikuvana toimiminen. Ne ottelut, jotka pelattiin Urheilutalolla ison yleisön edessä, tekivät todella jäljen pelaajien ja seuran pienempien juoniorien mieliin. Kulttuuri, jonka joukkue asetti seuran kilpakoriksen toiminnalle kantaa toivottavasti pitkään. Samalla joukkue toimii yhteistyössä Helsinki Seagullsin kanssa antaen Gullsin nuorille pelaajille tärkeitä minuutteja heidän polulla kohti korisliigaa. Seurassamme kasvaa todella hyviä junioripelaajia, joiden näkeminen miesten joukkueen riveissä tapahtuu hyvinkin nopeasti, mikäli työnteko jatkuu samanlaisena myös jatkossa. Tästä kaudesta on todella hyvä jatkaa kohti tulevaa ja asettaa rima harjoittelussa niin määrällisesti, kuin laadullisesti vielä korkeammalle. Oikeanlainen kulttuuri harjoittelussa ja kaikessa arjessa on ainoa tie kohti pelaajien unelmia.
