Namikan aikuisjoukkueiden haastavat kaudet ovat päättyneet. Ja nyt pölyn laskeuduttua saamme kurkistuksen aikuisjoukkueiden kausiin, valmentajien kirjoittamilla katsauksilla. Miesten joukkueen kauden tiivistää joukkueen päävalmentaja Timo Saukkola.
"Kausi 2020-2021 alkoi samoissa epävarmoissa merkeissä mihin edellinen kausi päättyi. Kesällä 2020 harjoittelu ja toiminta, kuten myös elämä ylipäänsä Suomessa, oli suhteellisen normaalia. Harjoittelu oli erinomaista ja koko kesä rakennettiin hieman uudenlaisen pelaamisen opettelun ympärille. Yhteistyössä Helsinki Seagullsin valmentajien ja meidän yhteistyöpelaajien kanssa onnistuimme luomaan ennennäkemättömän yhteisen polun Seagullsin kanssa mahdollistaen yhteisen ymmärryksen ja pelitavan, jota oli helppo toteuttaa molemmissa ympäristöissä. Harjoituskaudella olimme yllättävän valmiita pelaamaan korkealla tasolla ja kauteen lähdettiin odottavin mielin. Kuitenkin poikkeuksellisen alkusyksystä teki epätietoisuus pandemiatilanteesta ja ympäröivä jännitys karanteeneista ja tartunnoista. Koko kauden ajan olimme kuitenkin onnekkaassa tilanteessa, koska pääsimme harjoittelemaan ja pelaamaan. Tämä ns. itseisarvo ei kaikilla nykyisillä ja erityisesti tulevilla koripalloilijoilla toteutunut. Kaudesta selvisimme yhdellä meidän koko joukkuetta koskeneella ja muutamalla yksittäisen pelaajan altistumisesta johtuneella karanteenilla.
Tavoitteemme sarjassa on aina voittaa jokainen ottelu ja harjoitella niin laadukkaasti kun pystymme. Yhteistyö Helsinki Seagullsin kanssa on meille tärkeää erityisesti pelaajapolun vuoksi koska ykkösprioriteettimme on auttaa pelaajiamme kohti seuraavia askeleita ja vielä kovempia pelikenttiä. Kauden aikana elimme ajoittain liikaa epävarmuudessa ja kokoonpano eli tästä epävarmuudesta johtuen ajoittain jopa liikaa. Tämä epävarmuus oli tietysti vakio jokaisen sarjan joukkueen kohdalla. Tärkeintä oli kuitenkin se, että pelasimme meidän parasta koripalloa kauden lopussa ja joukkueessa oli erinomainen henki ja tekemisen meininki koko kauden ajan. Nämä seikat mahdollistivat kokeneiden pelaajien onnistumiset ja nuorten pelaajien kasvamisen uusiin rooleihin. Kohti seuraavia kausia on erittäin hienoa lähteä jatkamaan tätä polkua motivoituneiden pelaajien kanssa.
Joukkueen tärkeimmät palaset, eli pelaajat rakentuivat edelliskauden rungon ympärille. Meidän tapauksessamme rekrytointi tapahtuu ainakin osittain Seagullsin kanssa yhteistyössä. Arsene Towa, Aapo Pietiläinen ja Atte Vuoristo jatkoivat meidän omana aikuisten runkona. Lisäksi rekrytoimme Juha Anttilan ja Markus Katajan joka palasi takaisin kotiin. Sekä Juhan, että Markuksen kausi sisälsi suuren määrän pieniä vammoja ja rytmiin pääsemisessä oli ajoittain haasteita, mutta molemmat antoivat erinomaisen panoksen kunnossa ollessaan toiminnallemme. Seagullsin sopimuspelaajat ja samalla HNMKY:ssä harjoitelleet ja pelanneet pelaajat Erik Waxlax, Samuli Mäkelä, Sami Tahvanainen, Sakari Laakso ja Emil Skyttä toivat joka kerta kaikkensa meidän joukkueemme eteen ja antoivat esimerkin meidän juniori-ikäisille siitä, mistä yhteistyöprojektissa on kyse: pelaajapolun mahdollistamisesta suomen korkeimmalle tasolle. Eki, Samuli ja Sakke ovat kaikki tilanteessa, jossa mahdollisuus taistella tiensä korisliigajoukkueen rotaatioon on täysin mahdollista M1DA- joukkueessamme pelaamisen lisäksi. Namikakasvatti Tahvanainen on kivunnut meidän miesten joukkueen kautta taistelemaan minuuteista Helsinki Seagullsissa ja Tapiolan Hongasta tullut Emil Skyttä esitti rikkonaisesta kaudestaan huolimatta erittäin lupaavia otteita kevätkaudella sekä meillä, että Seagullsin riveissä. Max Besselink aloitti ensimmäisen kautensa korisliigassa Helsinki Seagullsissa, pelaten loppukauden kuitenkin namikapaidassa. Max esiintyi loppukaudesta korkealla tasolla ja antoi oman panoksensa uuden ennätyksemme, eli välieräpaikan saalistamisessa. Kaikkea hyvää Maxille Santa Claran yliopistoon ja kiitos näistä seitsemästä yhteisestä vuodesta HNMKY:n riveissä.
Joukkueen juniori-ikäiset pelaajat kasvoivat silmissä kauden aikana. Ehkä suurin poikkeus kaudessamme oli loppujen lopuksi se, että alle 19-vuotiaiden Sm-sarjaa ehdittiin meidän joukkueemme osalta pelata vain 5 ottelua. Tämän hetken tiedon mukaan kausi on kuitenkin vielä kesken ja tilanteen salliessa pelit voidaan pelata loppuun. Nikolas Kataja, Mikko Savolainen, Henri Mennander ja Arttu Kumpulainen hyppäsivät kuitenkin kaikki ennakkoluulottomasti uuteen sarjaan ja tilanteeseen ja käyttivät tilanteen loistavasti hyväkseen. Onni onnettomuudessa on se, että tulikaste miesten sarjoihin on tehty ja turha jännitys toivottavasti karistettu pois ensi kautta silmällä pitäen. Eero Laakson ikävä loukkaantuminen harjoituskaudella piti nuoren miehen sivussa koko kauden, mutta Eerokin on valmiina tulevaan kauteen kuntoutuksen jälkeen. Lisäksi Lenni Hervola ja Leo Mäkipää pääsivät loppukaudesta haistelemaan miesten pelien tunnelmaa aina pudotuspeleissä asti. Valtava hatunnosto tässä kohdassa myös Petrus Tofferille, Mikael Rahialalle, Elber Tanhanille, Rasmus Raekivelle ja Aapo Kuivalaiselle, jotka mahdollistivat osaltaan laadukkaan harjoittelun koko kauden ajan vaikka eivät vielä pelaavaan kokoonpanoon tällä kaudella päässeet.
Valmentajina jatkoivat jokaisessa harjoituksessa ja pelissä tinkimättömän panoksensa antava Jarkko Lohikoski ja erittäin vaativa ja yksityiskohdista kiinnostunut Kimmo Muurinen. Voima- ja ominaisuusharjoittelusta vastasi jälleen Antti Partinen.
Kausi sisälsi tuloksellisesti ylä- ja alamäkiä. Onnistuimme pelaamaan korkeimmalla tasollamme tilanteen vaatiessa, mutta emme aina tähän kyenneet. Runkosarjan päätteeksi pudotuspelipaikka oli kuitenkin takataskussa ja pääsimme jälleen puolivälierävaiheeseen tuttua ja turvallista kevätvastustajaamme Bisonsia vastaan. Ottelusarja alkoi ”isolla ryöstöllä” Loimaalta ja pääsimme pelaamaan välieriin pääsystä kotisaliin. Kotiottelusta jäi valmentajalle hampaankoloon, voitto oli erittäin lähellä mutta Bisons vei voiton voittamalla juuri ne pienet asiat tärkeillä hetkillä, mitkä olivat meille elinehto koko sarjan kannalta. Kolmannessa ottelussa taistelimme hyvin, mutta runkosarjan ykkönen vei ansaitusti välieräpaikan ja osaksemme jäi tyytyminen kesälomaan.
Kauden nosto:
Kapteeni Arsene Towa. 1-divisioonan tilastoykkönen pelatuissa otteluissa (267), pisteissä (3592), levypalloissa (2791) ja riistoissa (485). Saimme jälleen nauttia Arsenen läsnäolosta yhden kauden verran lisää. Hän on todellinen tämän sarjan legenda, joka saa kilpailullisella luonteellaan kaikista joukkuekavereista aina parhaan esiin. Ei ole missään tapauksessa sattumaa, että meidän nuoret olivat valmiita pelaamaan ajoittain ensimmäisiä kertoja korkealla tasolla. Tästä suurin kiitos kuuluu Arsenelle. Hänen tinkimätön asenteensa kilpailua ja urheilua kohtaan asetti nuorten pelaajien tekemiseen standardin, mistä on hyvä ottaa oppia kohti tulevaa. Kausi päättyi Arsenen kohdalla ikävään akillesjännevammaan Loimaalla, toivottavasti kokenut herra saa kuntoutuksen hoidettua ja saamme nauttia hänen tekemisistään koripallon saralla vielä pitkään.
Kiitokset:
Valmentajakollegat Jarkko, Kimmo ja Antti. Loistavasti sujuneesta yhteistyöstä Jussi Laakso ja Vesa Vertio. Koko HNMKY:n valmentajakollegat ja johto. Kaikki seuran taustahenkilöt ja kannattajat. Ja tärkeimpänä pelaajat – ensi kaudella kohti uusia ennätyksiä! "
