Helsingin NMKY haluaa sytyttää lapsiin ja nuoriin rakkauden koripalloon, joka kantaa pitkälle.
Helsingin NMKY on Suomen suurin koripalloseura. Syksyllä 2021 se ylitti ensimmäistä kertaa tuhannen junioriharrastajan rajan, lisäksi toiminnassa on mukana noin 400 aikuispelaajaa. Helsingin NMKY:stä osallistutaan valtakunnallisiin ja alueellisiin sarjoihin reilulla 60 joukkueella. Jokainen harrastaja on arvokas itsessään, toiminnan kasvu on kuitenkin mahdollistanut myös toiminnan laatuun panostamisen. ”Ollaan riittävän iso seura, että voidaan tarjota laadukasta ja moniin tarpeisiin vastaava toimintaa kaikille”, kertoo Helsingin NMKY:n urheilujohtaja Henrik Pulkkinen.
Juniorikoripallon pitkäjänteisen ja määrätietoisen kehittämisen nähdään kantavan hedelmää myös seuran harrastajarakennetta tarkastellessa. ”Näyttää siltä, että olemme onnistuneet taklaamaan seuratoiminnassa tuttua harrastamisen pyramidia muotoon, jossa vanhempiin ikäluokkiin siirryttäessä harrastajien määrä ei enää laske yhtä dramaattisesti”, kuvaa valmennuspäällikkö Juuso Milen.
Harrastamisen pyramidilla on urheilutoiminnassa perinteisesti kuvattu tilannetta, jossa pyramidin pohjalla on mukana paljon harrastuksen aloittaneita lapsia ja nuoria, mutta miten vuosien varrella vain harva jää tavoittelemaan huippua tai kokee harrastamisen mielekkäänä pidempään. Helsingin NMKY haluaa sytyttää lapsiin ja nuoriin rakkauden koripalloon, joka kantaa pitkälle. Harrastamisen pyramidin ”taklaaminen” nähdään onnistumisena siitä, miten Namikassa on pystytty tarjoamaan mielekkäitä ja monipuolisia mahdollisuuksia harrastaa ja kehittyä hyvin erilaisten harrastajien tarpeisiin. Myönteisen kehityksen nähdään olevan tulosta sekä määrätietoisesta valmennus- ja toimintakulttuuriin vaikuttamisesta sekä ammattitaitoiseen valmennukseen ja harrastusolosuhteisiin panostamisesta.
” On tärkeää, että Namikassa pelaajamäärän kasvuun on reagoitu myös harjoitusolosuhteita kehittämällä kuten tuleva Namika Areena. Toivottavasti saadaan isoista pelaajaikäluokista tulevaisuudessa monipuolisia toimijoita koripalloon niin pelaajiksi, valmentajiksi kuin tuomareiksikin”, toteaa valmentaja Henri Clement.
Helsingin NMKY:n sloganin ”merkitystä elämään” halutaan heijastuvan harrastajalle siten, että koripallo voi tuoda elämään paljon laajemmin merkityksellisiä asioita kuin kilpailullisen menestyksen. Helsingin NMKY:n kolmiotunnus symboloi henkisen, hengellisen ja fyysisen hyvinvoinnin tasapainoa. Namikan valmennuskulttuurissa vaalitaan osaavaa lajivalmennusta, harrastajan yksilöllistä kohtaamista sekä joukkue- ja seurayhteisöllisyyden tukemista. Hyvä pohja harrastamiselle luodaan jo pienestä lapsesta, vaikka harrastamisen voikin aloittaa milloin vain.
”Tärkeää on, että jo pienimmille harrastajille mahdollistetaan osaava valmentaja. Hän on luotettava aikuinen, joka opettaa, kannustaa ja motivoi liikkumaan. Osaava valmennus ja kokonaisvaltainen kohtaaminen tulee varmistaa kaikissa ikä- ja tasoryhmissä”, toteaa Urheilujohtaja Henrik Pulkkinen. Hyvän valmennuksen ylläpitäminen ja kehittäminen seurassa vaatii koulutusta ja sitouttamista. Namikassa tähän on vastattu muun muassa luomalla päätoimisia valmennustyönkuvia. 13. päätoimisen valmentajan ohella Namikassa on noin 50 oman toimen ohella valmentavaa. Sitoutuneet valmentajan luovat jatkuvuutta ja pitkäjänteisyyttä toimintaan.
Ryhmät, joissa nähdään tällä hetkellä positiivista kehitystä toimintaan sitoutumisena ja vähäisinä drop-outina ovat etenkin 2006–2010 syntyneissä pojissa. Jokaisessa ikäluokassa on tällä hetkellä noin 60–90 pelaajaa. Drop out on yleisintä aluejoukkueista ikäluokkajoukkueisiin siirryttäessä ja yläkoulun viimeisillä luokilla/lukioon siirryttäessä. Erityisen hienon ja kiinnostavan kehityksestä tekee se, että kasvaneet ikäluokat ovat juuri siinä iässä, jossa perinteisesti drop-outit ovat olleet yleisempiä. Tähän ikään sijoittuu nuoren koripalloilijan elämässä niin aluejoukkueista tasojoukkueisiin kuin alakoulusta yläkouluun siirtyminen.
”Tämä onnistuminen on tapahtunut etenkin poikapuolelle ja sama kehitys halutaan ehdottomasti viedä myös tyttöpuolelle”, toteaa Pulkkinen.
Aluejoukkueissa lapset voivat harrastaa lähellä kotia, tärkeintä on sytyttää kipinä lajia kohtaan. Tasoryhmissä harjoittelemisella puolestaan mahdollistetaan jokaisen harrastajan motivaatio- ja taitotasoon sopiva valmennus. Tasoryhmiin siirtymistä on Namikassa pyritty helpottamaan käymällä tulevissa harrastuspaikoissa ja tutustuttamalla eri alueilla pelaaviin samaan ikäryhmään kuuluvia toisiinsa.
Valmentaja Henri Clement korostaa siirtymisessä viestinnän tärkeyttä muutoksesta niin pelaajille kuin vanhemmille. ”Ensimmäinen tavoite uudessa joukkueessa on tehdä ryhmä tutuksi kaikille”, sanoo Clement.
Vuonna 2018 koriksen Namikassa aloittanut Kai Puurunen, 12, siirtyi syksyllä Stadin aluejoukkueesta -09 ikätasojoukkueeseen. Kain mukaan siirtyminen on sujunut hyvin. Suurimmiksi muutoksiksi Kai kertoo harjoitusten siirtymisen Arthurin salista Malmin palloiluhallille, treenien ja treeniajan lisääntymisen ja sen, että treeneissä on enemmän ihmisiä. Mukana ikäjoukkueeseen siirtyi paljon vanhoja kavereita ja uusiinkin on tutustunut helposti.
”Treenit koostuu fysiikasta, taidosta ja pelaamisesta - Pelaaminen on mukavinta!”, toteaa Kai.
Puurusen perheen kaikki neljä lasta pelaavat koripalloa Namikassa, kolme ikätasojoukkueissa ja yksi Stadin aluejoukkueessa. Myös perheen vanhempien, Karina ja Reima Puurusen, mukaan siirtyminen ikätasojoukkueisiin on sujunut hyvin.
”Muistan, kun 2006 syntyneiden joukkueita yhdistettiin. Valmennuspäällikkö/valmentaja Juuso Milen halusi varmistaa, että jokainen kokisi olevansa tervetullut joukkueeseen oli sitten pidempään harrastanut tai vasta aloittanut. Hän esitti asian niin, että joukkueen paras pelaaja ei ole ehkä edes vielä aloittanut ja miten jokainen voi aloittaa uudessa ryhmässä puhtaalta pöydältä”, muistelee Reima Puurunen.
Kysymykseen ikätasojoukkueeseen siirtymisen ajankohdasta Karina Puurunen vastaa:
”Mielestäni tämä 5.–6.luokan vaihde oli hyvä aika. Tässä vaiheessa lapsi on jo riittävän itsenäinen kulkemaan harjoitusmatkat kauemmas itsenäisesti tai kavereiden kanssa. Mielestäni on myös hyvä, ettei muutos tule samaan aikaan yläkouluun siirtymisen kanssa. Olemme tykänneet, että Namikalla on oma halli Malmilla ja nyt tulee uusi Pakilaankin. Vanhempana minulle on tärkeää, että paikalla on niitä turvallisia aikuisia, ettei tarvitse mennä kylmään halliin tai koululle, jossa ovi on vaan auki eikä tunne ketään. Meidän vanhin sanoi jossain vaiheessa, että vaikka hän ei osannut kaikkien valmentajien nimiä niin kaikki tunnisti hänet ja moikkasi Malmin palloiluhallilla. Se tuntui kivalta.”
Mikä Helsingin NMKY:stä tekee hyvän seuran Puurusten mielestä?
Kai: ”Joukkuekaverit ja hyvä valmentaja!”
Reima: ”Ollaan Namikaan erittäin tyytyväisiä kokonaisuutena. Etenkin, kun tässä on kasvatuksellinen elementti mukana – Tuntuu kuin pojan elämässä olisi monta kasvattajaa mukana ja se on vaan erittäin tervetullutta meidänkin näkökulmastamme. Peleissä tapaa välillä hyvin erilaista valmennusta, Namikassa neuvotaan aina hyvin positiivisesti. Tuntuu, että se on Namikassa valmennuskulttuuri eikä vain yksittäisen valmentajan tapa toimia. Jos joku on ollut vähänkin kiinnostunut lajista, kerrotaan missä on sitä paras harrastaa!”
Kirjoittaja: Ulla Huhtinen, Kehitysjohtaja, Helsingin NMKY
Kuvat: Laura Manninen, Sisällöntuottaja, Helsingin NMKY
