Joonas Tahvanaisen (s. 1996) koripalloura alkoi Namikassa B-ikäisenä ja jatkuu tulevalla kaudella yhdysvalloissa maan korkeimmalla yliopistosarjatasolla NCAA:n 1. divisioonassa Utah Valleyn yliopistossa.
Kuvat: Harri Vallila
Namikapolulta jenkkeihin - Jonden katsaus namikavuosiin ja fiilikset tulevasta:
Olen Joonas Tahvanainen, monet varmaan tuntee paremmin nimellä Jonde. Mulla on kaksi veljeä, jotka molemmat namikalaisia, Sami a-pojissa ja Ville b-pojissa. Isä Mikkis(Mika-Matti) ja Äiti Nina ovat molemmat vanhoja koripalloilijoita, isällä monta vuotta mestaruussarjaa ja maajoukkuetta, äidillä myös hieman mestaruussarja- ja juniorimaajoukkuekokemusta.
Itse aloitin koripallon 14-vuotiaana Namikassa. Se miten päädyin Namikaan on ihan hauska juttu. Syksyllä 2010 äiti huomasi että Namika järjestää Hippo-kursseja, johon sitten kokeilumielessä ilmoittauduin mukaan. Sitä veti silloin Olsi Marko, joka otti mut heti mukaan Namikan b-poikien 2. joukkueeseen joka pelasi 3.divaria. Kävin siellä muutamassa pelissä ja treeneissä ja melkein heti Henkka Pulkkinen otti mut ykkösjoukkueeseen pelaamaan valtakunnallista 1.divaria. Se kausi meni vielä harrastellessa, mutta sitten seuraavana vuonna rupesin kunnolla panostamaan korikseen Juuso Milenin johdolla b-pojissa.
Pelasin alussa vuoden samanaikaisesti korista ja jalkapalloa, mutta lopetin jalkapallon sitten 15-vuotiaana siirtyessäni vanhempiin b-poikiin. Myös salibandyä ja tennistä on tullut pelattua muutama vuosi. Parasta urheilussa mun mielestä on kehittymisen tunne, se tunne kun huomaa että joku asia joka on joskus tuntunut vaikealta, helpottuu treeni treeniltä, ja lopulta muuttuu onnistumisiksi kilpailutilanteissa. Myös se että tekee jengikavereiden kanssa YHDESSÄ hommia ja saavuttaa voittoja ja hienoja kokemuksia, tuo mielihyvää. Se onkin yksi syy, miksi päädyin koripalloon.
Parhaat muistot Namikasta on valtakunnallisten final fourit b-pojissa ja kaikki treenit a-pojissa, jossa pääsin käymään vain 1-2 kertaa viikossa koska olin siirtynyt HBA:han. Ja hyvä fiilishän tuli aina kun käveli MPH:n ovista sisään! HBA:han päädyin luultavasti sen takia kun pääsin kesällä 2012 mukaan maajoukkueseen ja valmentaja Ponttis (Anton Mirolybov) otti mut sitten mukaan. Hain yhteishaussa lukioon Mäkelänrinteeseen ja syksyllä koulun alkaessa kuulin että pelaan HBA:ssa, ei siinä sen kummempaa. HBA eli Helsinki Basketball Academy on Mäkelänrinteen lukion koripallojoukkue, joka pelaa Miesten 1.divisioonaa Antti Koskelaisen ja Hanno Möttölän valmennuksessa. Se antaa loistavat puitteet koripallon ja koulunkäynnin yhdistämiseen ja valmistaa hyvin tulevaisuuden haasteita varten.
Yliopistoon pääsyä en malta odottaa. Valitsin Utah Valley Universityn sen takia, kun se yksikertaisesti tuntui juuri oikealta mulle. Valmennusjohto on uusi ja innokas, pelitapa on mulle sopiva ja ympäristö Utah Valleyssä (kaupunki Orem) oli uskomattoman hieno. Valmentajat Mark Pope (head coach) ja Chris Burgess ovat entisiä ammattilaisia NBA:n muiden suurten liigojen kokemuksella mikä myös vaikutti päätökseeni. Hannolla oli yliopistoon pääsemisessä valtava rooli. Hän oli lähes joka ilta puhelimessa eri yliopistovalmentajien kanssa ja etsi meille juuri sopivia kouluja, teki meistä videoklippejä ja tiedotti meille mitä kaikkea meidän pitää tehdä yliopistoja varten. (meiltä HBA:sta siis myös Lauri Markkanen, Samuli Nieminen, Fiifi Aidoo ja Remu Raitanen ovat lähdössä jenkkeihin). Iso kiitos ja arvostus siis Hannolle! Päätöksen tein kuitenkin itse ilman kenenkään muun mielipidettä.
Yliopistoa pidemmälle en hirveästi viitsi miettiä, tavoitteena on päästä ammattilaiseksi ulkomaille, mutta sitä ennen aion suorittaa opinnot Utah Valleyssa. Olen päässyt tähän pisteeseen yksinkertaisesti kovalla työnteolla. Olen aina kuunnellut mitä valmentajat mulle sanovat ja luottanut siihen ja itseeni. Olen myös kova treenaamaan vapaa-ajalla. Käyn usein heittämässä tai salilla treenien ulkopuolellakin. Perheeltä olen saanut juuri sopivasti tukea, broidien kanssa kilpaillaan aina ja isältäkin olen muutaman vinkin saanut, onneksi ei liikaa sillä sitä varten ovat valmentajat.
Terkkuja ja tsemppiä kaikille Namikalaisille!
-Jonde
